Juhtimäki

Juhtimäki sijaitsee Ikaalisten itäisellä laidalla rajoittuen Kuruun (nyk. Ylöjärveen). Juhtimäen alueella sijaitsee myös osa Seitsemisen kansallispuistoa, joka sijaitsee osin myös Ylöjärven (aiemmin Kurun) alueella. Kylä on kaukana kaupungin hallinnollisesta keskuksesta. Juhtimäkeä onkin aina pidetty syrjäisenä kylänä, suoranaisena erämaana. Kylä onkin aina ollut varsin harvaan asuttu ja viime vuosikymmenet ovat vielä vähentäneet vakituisen asutuksen määrää vilkkaimmista ajoista.

Kylän syntyaikoina Ikaalinen oli huomattavasti nykyistä aluettaan laajempi. Ikaalisten emäpitäjän alueeseen kuuluivat Honkajoki, Ikaalinen, Kankaanpää, Karvia, Kihniö ja Parkano. Alue kuului Ylä-Satakuntaan ja kattoi likipitäen sen alueen, jota nykyään nimitetään Pohjois-Satakunnaksi.

Eräkauden jälkivaiheessa noin 1300–1550 Ylä-Satakunta muodosti varsin yhtenäisen talousalueen, mutta erämaiden luetteloinnista aina 1800-luvun alkuvuosikymmeniin asti kestäneellä ajanjaksolla tuotannon yksipuolisuus ja kaupunkien puuttuminen haittasivat selvästi alueen kehitystä. Ylä-Satakunta jäi jälkeen Turun ja Porin läänin muista osista.

Vielä 1830-luvulla huomattavassa osassa maakuntaa osa väestöstä söi normaalivuosinakin hätäleipää. Tämä nälkäraja kulki Ylä-Satakunnassa siten, että koko vanha Kyrö, Teisko ja Pirkkalanpohja eli 1500-luvulla asutuksen saanut Suur-Ruovesi sekä vielä Kangasala ja Orivesi olivat sillä puolen, missä köyhä kansa söi pettua ja olkileipää. Mielenkiintoista on, että nälkäraja kulki suurin piirtein rautakautisen asutuksen pohjoisrajan mukaisesti.

Ylä-Satakunta näyttää noina vuosisatoina nukkuneen eräänlaista prinsessa Ruususen unta. Eräät 1700-luvun valistusoppineista vaikutteita saaneet pitäjien ja niiden kansan kuvaajat kertoivat, että rahvas vain makaili savupirttien veltostuttavassa lämmössä toimittamatta muuta kuin välttämättömät askareet. Väitteen todenperäisyyteen viittaa se, että varsinaista kehitystä eteenpäin vieneet vaikutteet ja aloitteet ovat aina tulleet ulkoapäin edistyksen myötä.

Juhtimäki kuuluu Kyrösjärven vesistöön ja ennen varsinaista asutusta siellä olikin Kyrösjärven rantakylien erämaita. Varsinaisen asutus ei kuitenkaan tapahtunut Kyrösjärven suunnasta, vaan pysyvä asutus tuli Ruoveden suunnalta asukkaiden ollessa alkuaan Rautalammilta Savosta Ruovedelle muuttaneita. Juhtimäki kuului vielä tuolloin Ruoveteen ja siirrettiin Kyröön vuonna 1584.

Maakirjojen mukaan Ruovedellä oli 1560‑luvulla jo 70 taloa ja saman vuosikymmenen puoliväliin mennessä alueelle oli vakiintunut kirkollinen hallinto. Myös pitäjänhallinto vakiintui samaan aikaan. Kun Juhtimäki kuuluu Kyrösjärven vesistöön ja myös eränautinta tapahtui siitä suunnasta, on hieman kummallista, että kylä kuitenkin kuului Ruoveteen sen läntisimpänä alueena. Tämä kuitenkin selittää uudisasutuksen tulosuunnan. Vanhan Ruoveden rajat lienee määritelty 1560‑luvulla, jolloin alueella ei vielä ollut pysyvää asutusta. Vain pari vuosikymmentä myöhemmin Juhtimäessä jo oli neljä taloa, ja tämä Ruoveden läntinen alue siirrettiin Kyrön pitäjän Ikaalisten kappeliin.

Alueellisesti Juhtimäki on hieman hankala määritellä. Varhaisemman historiansa seurauksena kylä ei ole yhtenäinen alue. Vanhojen nautintaoikeuksien jäljiltä osa Juhtimäeksi mielletystä alueesta onkin tosiasiassa Iso-Röyhiöta tai Sipsiöta, jopa pieni pala Luhalahteakin löytyy. Lisäksi kylä on osin Ylöjärven (aiemmin Kurun) puolella, ja edelleen puhutaan Kurun Juhtimäestä. Ennen 1850-luvun puoliväliä rippikirjoissa Juhtimäkeen kuuluivat myös nykyisten Sisätön ja Vahon alueet.

Kylä käsitteenäkään ei ole yksiselitteinen. Kylällä on useita merkityksiä. Asutuksellisesti kylä muodostuu joukosta lähekkäisiä taloja, jolloin kyse on asumakylästä. Toiminnallisena yksikkönä kylästä voidaan puhua talouskylänä, joka muodostuu yhdestä tai useammasta asumakylästä. Juhtimäessäkin erotetaan ainakin neljä eri osaa; yläpää, alapää, häntälänperä ja eränperä. Nämä osat ovat asumakyliä, jotka muodostavat talouskylän nimeltä Juhtimäki. Kansan puheessa tällaisia kyliä muodostuu edelleen.

Kylä on myös virallinen hallinnollinen yksikkö, jota käytetään erityisesti maanmittauksessa. Tällaisen kameraalisena terminä muodostetun kylän talot saattoivat sijaita kaukanakin toisistaan. Puhutaan myös maakirjakylistä. Nämä kylät on merkitty maakirjaan. Yleensä maakirjakylä on myös kameraalinen kylä.

Suomalaiskylien piirteet vaihtelivat maan eri osissa. Länsi-Suomen ja lounaisen alueen talot olivat usein samassa tonttipiirissä, joille oli luonteista ahtaus ja umpipiha. Muotonsa perusteella ne olivat ryhmäkyliä ja rivi- tai raittikyliä. Iso-Röyhiössä on vieläkin nähtävissä ryhmäkylän piirteet. Tämän tyyppinen kylämuoto alkoi hävitä isojaon myötä.

Juhtimäen pysyvä asuttaminen ajoittuu aikaan, jolloin Kustaa Vaasa oli ottanut Pohjois-Satakunnan erämaat valtiolle ja pyrki asuttamaan näitä entisiä eräsijoja. Tuon kehityksen seurauksena syntyneistä kylistä ei enää muodostunut tiiviitä kimppukyliä, vaan hajakyliä, joissa talot olivat erillään. Juhtimäki on syntymästään alkaen ollut harvaan asuttu ja kaukana hallinnollisista keskuksista, josta syystä sitä voi hyvin kutsua metsäkyläksi, jollainen se onkin. Maastonsa ja asutushistoriansa vuoksi Juhtimäki muodostaa omanlaatuisensa poikkeaman läntisessä Suomessa. Kylän neljä kantataloa muodostavat selkeän vaarakylän, jollaisia yleensä tavataan Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Niille on tyypillistä, että talouskeskukset ova yksikseen tai ryhmissä pienten peltoaukeiden yhteydessä yleensä vaaran laella.

Varsinkin varhaisempina aikoina talot ovat olleet kaukana toisistaan, harvoin edes näköetäisyyden päässä toisistaan. Kantatalojen ympärille kasvaneesta asutuksesta kehittyi puhekielen mukaisia uusia kyliä. Puolivirallisen aseman kylät ovat saaneet kunnallishallinnossa esimerkiksi koulupiirejä muodostettaessa. Esimerkkejä näin syntyneistä kylistä ovat Juhtimäen naapurit Sisättö ja Vaho, jotka eivät vieläkään ole kyliä kameraalisessa mielessä, eivätkä myöskään maakirjakyliä, mutta muodostavat kylän sekä asuma‑ että talouskylän merkityksessä.

Juhtimäki on maakirjakylä ja kylä myös kameraalisena yksikkönä, vaikkakin se edellä kuvatuista syistä on maantieteellisesti hankala hahmotettava. Käytännön syistä käsittelen Juhtimäkeä yhtenäisenä alueena, jolloin joidenkin tosiasiallisesti Iso-Röyhiössä sijaitsevien talojen katsotaan sijaitsevan Juhtimäessä. Juhtimäessä niiden mielletään arkikielessä olevankin.

Juhtimäki jakautuu useisiin alueisiin, joille puhekielessä on nimet, mutta joilla ei ole tarkkaa maantieteellistä rajaa, eikä niitä aina ole merkitty karttaan, mutta kyläläiset kyllä tunnistavat alueet niiden nimen perustella. Kylän vanhinta osaa kutsutaan yläpääksi. Nimitys tulee siitä, että se on kylän korkeinta osaa. Alapääksi taas kutsutaan aluetta, joka sijaitsee Nisulanmäestä länteen. Tämäkin nimitys kuvaa lähinnä kylän korkeuseroja. Yksi asutussuunta on Liesijoen varsi Seitsemiseen johtavan tien varrella. Kun tähän suuntaan edetään pidemmälle, aletaan puhua häntälänperästä.

Eränperäksi kutsutaan aluetta, joka rajoittuu Erän taloon ja sen ohi johtavan tien varteen. Tämä on merkitty kartaankin. Aivusperä sijaitsee Vuorikoskentien varrella ja on sekin merkitty karttaan.